Kun Leeni ja Kati alkutalvesta 2006 pohtivat mahdollisuutta kerätä joukko naisia harrastamaan mukavaa liikuntaa kerran viikossa, ei kumpikaan heistä tainnut aavistaa mihin kaikkeen se lopulta johtaisi. Kaksikosta tuli nopeasti viisikko ja viisikkoon liittyi pian lisää asiasta kiinnostuneita tuttuja ja tutuntuttuja. Into yhdessä tekemiseen ja liikkumiseen oli paljon taitoa tärkeämpää ja niin kaikista maailman mahdollisista liikuntalajeista harrastukseksi valikoitui aloittelijoille hivenen haastava jalkapallo. Kun tuttujen joukosta löytyi vielä nainen, joka tunsi jonkin verran jalkapallon saloja ja koululta saatiin opettajien salivuoro käyttöön, oli homma valmis. Niinpä Etelä-Hervannan koululla keväällä 2006 kuultiin klassiset sanat: ”Hyvät naiset, tämä on pallo. Sitä on tarkoitus pelata jaloin.” Tie tähtiin oli avoinna.
Semmingin joukkueeseen on liitytty mitä erinäisimmillä tavoilla. Vaikka useat huippuyksilöt ovat tulleet joukkueeseen kaverin suosituksesta tai nettiä selaamalla, on tykkinaiseksi päädytty niin jalkapallojoukkueen fanijoukosta, kentän laidalta potkimasta kuin Go-Gon saunastakin. Kaukaisin jäsen joukkueeseen on värväytynyt aina Australiasta saakka. Merkille pantavaa Tykkinaisissa on se, että vaikka osa porukasta on näinä kuuluisina ruuhkavuosina kuka mistäkin syystä joutunut jättämään joukkueen, kirmaa tänäkin kesänä kentällä tai muissa tehtävissä viisi Etelä-Hervannan koululla jalkapallon saloihin vihkiytynyttä tykki-natiivia.
Joukkueeseen kuuluu lajia aiemmin harrastaneita, vasta-alkajia ja kaikkea siltä väliltä. Miehiä vastaan, myös omia, pelataan haasteotteluita, mutta muuten joukkueen naiseudesta ei tingitä edes reeneissä. Tosin aikana, jolloin naisille ei ollut omaa harrastesarjaa, vaan joukkue sai miesten puistofutissarjassa joka pelissä lähemmäs 20 maalilla tukkaan, saattoi lipeäminen käydä joskus sekunnin verran mielessä. Kiitos nykyisen naisten harrastefutisboomin, Tykkinaisetkin voivat asetella tavoitteensa nykyään korkeammalle kuin yksi maali kaudessa vastustajan verkkoon tai vastustajan pitäminen alle 10 tehdyssä maalissa per peli.
Vaikka pallon potkiminen, reenaaminen ja sitä kautta kehittyminen onkin Tykkinaisten toiminnan ydin, tehdään yhdessä paljon muutakin. On pidetty hilpeän huikea 5-vuotisgaala, liimattu etikettejä vesipulloihin ja onpa osa porukasta käynyt huhujen mukaan katsomassa naisten jalkapallokisoja ja Helmareiden edesottamuksia ihan ulkomailla saakka. Itse jalkapalloharrastuksen ehdotonta suolaa edustavat muutamat vuosittaiset turnaukset. Nurmelle pääseminen on lottovoittoon verrattavissa oleva täysosuma. Reenit pidetään kerran pari viikossa riippuen kaudesta ja niissä on nykyään niin tiukka tahti, että kuulumiset joudutaan vaihtamaan vasta niiden jälkeen. Kesällä 2015 tykit kunniahimoissaan ravaavat kerran viikossa kuuluisia Pyynikin portaita.
Muulloin pelataan yhdessä jälkipelejä, saunotaan, keilataan, visaillaan ja harrastetaan hyväntekeväisyyttä säännöllisen epäsäännöllisesti. Tykkinaiset on tukenut muun muassa erityisjalkapallotoimintaa ja uudesta hyväntekeväisyysprojektista on ollut paljon puhetta. Tykkinaisissa kaikki kantavat kortensa kekoon omien kykyjensä mukaan. On kuitenkin syytä muistaa, että usein nakki napsahtaa poissaolevalle ja kerran, jos johonkin lupautuu, hommasta pääsee eroon vasta uhkaamalla erota joukkueesta.
Kaiken yllämainitun ja paljon muuta mahdollistaa niin monin eri tavoin lahjakas ja monipuolinen naisjoukkomme. Joukkueen sisällä kaikki hommat nettisivujen ylläpidosta saunailtojen ruokailujen järjestämisen kautta loukkaantuneiden jäsenten takaisin paikalleen naksautteluun tapahtuvat joukkueen jäsenten toimesta tai iki-ihanien, hyväntahtoisten sponsoreidemme suosiollisella avustuksella.
Rakkaudella Tykkinaiset
ps. Opettajia alkaa kyllä olla jo ihan riesaksi asti! Eikö nekään ny parempaa tekemistä vapaa-ajallaan keksi