Tykit kokoontuivat tiistaisena iltana Kiovan kentälle. Jokaiselle löytyi vaihtonainen ja joillekin jopa kaksi. Monet valittivat hien nousseen samalla viikolla pintaan, ennen kuin on edes ehtinyt tekemään mitään. Samalta tuntui ilma koko pelin ajan: tukalaa ja hikistä. Vastustajana oli Bitchball United, sarjan toiseksi viimeinen joukkue, joten peliin lähdettiin sen mukaisesti, mutta totta kai tykkiasenteella ja tarkoituksena voittaa! Voitto ei ollutkaan helposti saavutettavissa. Sattumalta molemmilla joukkueilla oli punaiset paidat, joten tykäreiden piti suorittaa paidanvaihtolainaamisriisumisoperaatio ennen pelin alkua. Siitä oli hyvä jatkaa, kun kaikilla oli päällä musta persoonallinen asuste aina pelkästä urheilutopista, väärinpäin puettuun paitaan.
Ensimmäinen erä tuntui etenevän vaikeasti. Peli tuntui stoppaavan jo keskikentälle, mutta muutamia läheltä piti tilanteita löytyi molemmista päistä kenttää. Syötöt eivät kantaneet perille, eikä kuvioistakaan sen seurauksena mitään mahtavia taidonnäytöksiä tullut. Toisaalta kommenttia kuului yhdeltä jos toiseltakin, että kenttä vaikutti pehmeämmältä kuin ennen ja syötöt eivät kantaneet tarpeeksi kauas. Lievänä yllätyksenä tuli myös vastustajan hyökkääjien pelilliset taidot. Olivat parantuneet kuulemma viime kerrasta huomattavasti, taisipa olla jopa uusiakin tyyppejä remmissä.
Kampoihin pantiin silti kovasti ja puolustajilla, kuten hyökkääjilläkin riitti hommaa, jotta pallo saatiin pidettyä joukkueella. Peli oli jo alkanut muistuttaa lievää säheltämistä – kun se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta – MAALI! Ansan loistava kulma tavoitti lopulta Mervin, joka sutaisi pallon pienestä nurkasta maalin perukoille, aivan maalivahdin nenän edestä. Tykkinaiset johtoon 1-0. Yleisö ja vaihtopenkki ratkesi melkein raivoisaan kannustushuutoon, melkein.
Toiseen erään mennessä pelikuvioitakin oli hiottu ja bongattu ne kovimmat vastustajan pelaajat. Peli alkoi ja pallo pyöri tasaisesti molemmilla joukkueilla. Virpi venyi loistaviin torjuntoihin maalissa, ja puolustajat siivosivat keskikentän kanssa maalinedustaa sen, minkä ehtivät. Nyt hyökkäykseen päästiin useammin, kuin ensimmäisessä erässä ja ei aikaakaan, kun kovan taistelun tuloksena Ansa tälläsi pallon vastustajan verkkoon. Kun johtotilanne vahvistui, saatiin lisää puhtia puolustamiseen ja naisten merkkaamiseen. Eipä aikaakaan, kun pilli soi ja peli oli loppu, voitto oli saavutettu ansaitusti, mutta ei liian helposti. Kiitos voitosta kuuluu myös kouralliselle kannustajia, jotka olivat saapuneet kentän laidalle peliä seuraamaan. Tästä on hyvä jatkaa kauden muutamaan viimeiseen peliin!
Kokoonpano
3 Kati Kyyrö
4 Anne Valtonen
5 Hanna Mäkelä
6 Johanna Holma
7 Mervi Hautala
9 Anu Kuhmonen
11 Kati Santasalo
13 Outi Zacheus
17 Ansa Pohjola
18 Kaisa Soronen
30 Tanja Valtonen
31 Virpi Jern